Kuulumiset tiivistettynä romaanin mittaan

Miten voi olla, että kun jättää tokon kokonaan (tahattomasti) tauolle kuukaudeksi, ja sitten sattumalta agilitytreenien päätteeksi kokeilee seuruuta, se näyttää paljon paremmalta kuin aikaisemmin. Kun samaa liikettä yrittää tästä parin päivän päästä uudelleen, on se taas aivan plää. Päätelmä=ei treenata. Ehkä Nasta jossain vaiheessa itse keksii homman idean ja mä pääsen vähällä :D

Heinäkuu on painettu vauhdilla paikasta toiseen. On oltu koiraleireilemässä Inkoossa, Virroilla ja Julkujärvellä, sekä viikon koiranhoitoreissussa Nokialla. Nasta on kiltti ja niin helppo reissukaveri. Nöyrästi tekee kaiken mitä pyydetään, ja jos mitään tekemistä ei ole, niin köllötellään vaikka sängyllä. Ensimmäisellä koiraleirillä Nas sai olla tosi paljon mukana. Jos ei muuta tekemässä niin ainakin hengailemassa siellä missä muutkin. Muutamassa iltaohjelmassa Nasta sai auttaa mm. löytämällä varkaiden hatun ja tuomalla sen minulle ja esittämällä timanttilehmän vastasyntynyttä vasikkaa. Jos Nastasta ei saada aikaiseksi näyttelytähteä, niin ainakin näyttelijätähdeksi on ainesta!

Starttileirillä Nasta lenkillä rotutovereidensa kanssa

Toisella koiraleirillä, Gouhaulla Virroilla, Nasta joutui olemaan enemmän yksin huoneessa, ja ilmeisesti stressasi sitä koska söi aika huonosti.

Gouhaun upea toimisto

Sama maisema yllä päivällä ja alla yöllä

Onneksi syömisen suhteen tilanne parani heti seuraavalla viikolla, kun oli ahnasta ruokaseuraa. Koiranhoitohommissa saatiin viettää koko viikko leppoisasti, ainoana työnä juoksennella Siuron metsissä. Nastalla ehti myös pyörähtää ensimmäinen vuosi täyteen, ja synttäriseura oli ainakin parasta laatuluokkaa!

Nasta parhaan kaverinsa kimpussa

Trikkilauma

Synttärisankari ja huippumaastot

Vika koiraleiri oli ohjaajille tosi rankka. Kaikkia tarvittiin koko ajan, ja vaikka olisikin ollut hetki aikaa levähtää, en osannut rentoutua kun vastuu painoi koko ajan. On niin paljon helpompaa olla riviohjaaja, kuin vastuussa koko leiristä. Huh. Myös Nastalla oli tosi tylsä viikko, kun joka päivän huippuhetki oli illalla vartin rallattelut kavereitten kanssa. Tästä tylsistyminen näkyi vasta kotona, kun teinihauvalle alkoi maistua mm. uusien sandaalien kantaremmi, häkkimatto, ja omalla oikeudella aloitetut ihmeelliset öiset ramppaamiset.

Viimeisestä kahdesta lomaviikosta hullaantuneina ollaan aloitettu yhdessä pyöräily. Aika hyvin saa bortsunkin rauhalliseksi kun poljetaan ensin koirapuistoon, (minä poljen, Nasta ravaa) jossa höynäytetään kaverit juoksemaan rallia (Nasta juoksee, minä nauran) ja vielä pyörällä takaisin.

Agilityä on ehditty treenailla suunnilleen joka toinen viikko, mutta muunmuassa toko ja pk-jutut on jäänyt ihan "vahingossa" kokonaan väliin. Ikävä kyllä myös viimeisestä paimennuskerrasta on vierähtänyt jo piiiiiitkä aika :( Onneksi tämä korjaantuu pian. Viime viikonloppuna käytiin myös mätsärissä lentämässä kehästä ulos sinisen nauhan kanssa. Nas esiintyi helteestä huolimatta (rehellisesti sanottuna siitä johtuen) hirvittävän nätisti ja rauhallisesti.

Tällä viikolla on treenattu maanantaina flyballia pari kierrosta, tiistaina nuortenvalkun treeneissä Miinan kanssa rataa, ja Nastan kanssa muunmuassa keinua. Keskiviikon treeneissä tehtiin vauhtirataa, ja sain tosissani yllättyä kuinka hyvin tuo koira oikeasti irtoaa! Varsinkin putkiin. Video on kuvattu lopuksi, kun koira jo tiesi mihin mennään, mutta kyllä se alussakin jo irtosi tosi upeesti.

Torstaina mentiin kahdeksi hervantaan treenimään Sarviksen ja Tekon kanssa. Aloitettiin agilityn hyppytekniikalla, joka oli vähän sinnepäin... Täytyisi alkaa siihenkin panostaa, että uskaltaa rimoja jossain vaiheessa nostaa. Setpointissa Nasta keksi 45cm kohdalla mennä riman ali, ja meni riman ali edelleen vaikka rimaa laskettiin reilusti alemmas, ja vaikka laitettiin rimoja poikittain sen alle. Nasta myös selkeästi paineistui kun ei tiennyt mitä piti tehdä. Toisella kierroksella laitettiin jo heti aluksi kaksi rimaa, joista toinen pysyi koko ajan 20 sentissä. Tässä hypyt sujui hyvin aina 40 senttiin asti, josta lähdettiin taas laskemaan alemmas. Myös fiilis pysyi koko ajan hyvänä. Treenin tärkein opetus oli kuitenkin se, että jos Nasta alkaa tarjoamaan jotain väärää, siltä täytyy heti eliminoida mahdollisuus virheeseen ja helpottaa treeniä reippaasti, koska se ei tajua itse muuttaa tekemistään pelkästään sillä että palkkaa ei tule. Lopuksi otettiin hieman sitä liikaa ylistettyä tokoa, vain todetaksemme että joku toinen kerta.

Treeneistä hesburgerin kautta eteläpuistoon kouluttamaan agilityä, Nasta sai käydä uimassa ja kokeilla ihan lyhyesti putkesta kääntymistä, joka toimi. Sieltä lähdettyämme ehdittiin vielä takaisin hervantaan nolaamaan itsemme agilitymölleihin. Tai minä lähinnä nolasin itseni uskomattomalla ohjauksen puutteellani, Nasta jaksoi pitkästä päivästä huolimatta ampua täysillä eteenpäin, niinkun tapoihin kuuluu. Totesimpa kotiin päästyäni ettei varmaan olla edes tehty noin pitkää rataa. Saati niin että koira on ensin kiihtynyt muiden suorituksia katsellessaan. Tokalla kierroksella kytkin jo ohjausta vähän päälle, ja päästiin puoliväliin ihan kohtuullisen näppärästi. Loppu kosahti niihin juttuihin jotka on meille oikeastikin vaikeita, joten ei muutakun treeniä.

Nasta lähettää kaikille muutaman vatkauksen ja toivottaa hyvää loppukesää!