Kuulumiset tiivistettynä romaanin mittaan

Miten voi olla, että kun jättää tokon kokonaan (tahattomasti) tauolle kuukaudeksi, ja sitten sattumalta agilitytreenien päätteeksi kokeilee seuruuta, se näyttää paljon paremmalta kuin aikaisemmin. Kun samaa liikettä yrittää tästä parin päivän päästä uudelleen, on se taas aivan plää. Päätelmä=ei treenata. Ehkä Nasta jossain vaiheessa itse keksii homman idean ja mä pääsen vähällä :D

Heinäkuu on painettu vauhdilla paikasta toiseen. On oltu koiraleireilemässä Inkoossa, Virroilla ja Julkujärvellä, sekä viikon koiranhoitoreissussa Nokialla. Nasta on kiltti ja niin helppo reissukaveri. Nöyrästi tekee kaiken mitä pyydetään, ja jos mitään tekemistä ei ole, niin köllötellään vaikka sängyllä. Ensimmäisellä koiraleirillä Nas sai olla tosi paljon mukana. Jos ei muuta tekemässä niin ainakin hengailemassa siellä missä muutkin. Muutamassa iltaohjelmassa Nasta sai auttaa mm. löytämällä varkaiden hatun ja tuomalla sen minulle ja esittämällä timanttilehmän vastasyntynyttä vasikkaa. Jos Nastasta ei saada aikaiseksi näyttelytähteä, niin ainakin näyttelijätähdeksi on ainesta!

Starttileirillä Nasta lenkillä rotutovereidensa kanssa

Toisella koiraleirillä, Gouhaulla Virroilla, Nasta joutui olemaan enemmän yksin huoneessa, ja ilmeisesti stressasi sitä koska söi aika huonosti.

Gouhaun upea toimisto

Sama maisema yllä päivällä ja alla yöllä

Onneksi syömisen suhteen tilanne parani heti seuraavalla viikolla, kun oli ahnasta ruokaseuraa. Koiranhoitohommissa saatiin viettää koko viikko leppoisasti, ainoana työnä juoksennella Siuron metsissä. Nastalla ehti myös pyörähtää ensimmäinen vuosi täyteen, ja synttäriseura oli ainakin parasta laatuluokkaa!

Nasta parhaan kaverinsa kimpussa

Trikkilauma

Synttärisankari ja huippumaastot

Vika koiraleiri oli ohjaajille tosi rankka. Kaikkia tarvittiin koko ajan, ja vaikka olisikin ollut hetki aikaa levähtää, en osannut rentoutua kun vastuu painoi koko ajan. On niin paljon helpompaa olla riviohjaaja, kuin vastuussa koko leiristä. Huh. Myös Nastalla oli tosi tylsä viikko, kun joka päivän huippuhetki oli illalla vartin rallattelut kavereitten kanssa. Tästä tylsistyminen näkyi vasta kotona, kun teinihauvalle alkoi maistua mm. uusien sandaalien kantaremmi, häkkimatto, ja omalla oikeudella aloitetut ihmeelliset öiset ramppaamiset.

Viimeisestä kahdesta lomaviikosta hullaantuneina ollaan aloitettu yhdessä pyöräily. Aika hyvin saa bortsunkin rauhalliseksi kun poljetaan ensin koirapuistoon, (minä poljen, Nasta ravaa) jossa höynäytetään kaverit juoksemaan rallia (Nasta juoksee, minä nauran) ja vielä pyörällä takaisin.

Agilityä on ehditty treenailla suunnilleen joka toinen viikko, mutta muunmuassa toko ja pk-jutut on jäänyt ihan "vahingossa" kokonaan väliin. Ikävä kyllä myös viimeisestä paimennuskerrasta on vierähtänyt jo piiiiiitkä aika :( Onneksi tämä korjaantuu pian. Viime viikonloppuna käytiin myös mätsärissä lentämässä kehästä ulos sinisen nauhan kanssa. Nas esiintyi helteestä huolimatta (rehellisesti sanottuna siitä johtuen) hirvittävän nätisti ja rauhallisesti.

Tällä viikolla on treenattu maanantaina flyballia pari kierrosta, tiistaina nuortenvalkun treeneissä Miinan kanssa rataa, ja Nastan kanssa muunmuassa keinua. Keskiviikon treeneissä tehtiin vauhtirataa, ja sain tosissani yllättyä kuinka hyvin tuo koira oikeasti irtoaa! Varsinkin putkiin. Video on kuvattu lopuksi, kun koira jo tiesi mihin mennään, mutta kyllä se alussakin jo irtosi tosi upeesti.

Torstaina mentiin kahdeksi hervantaan treenimään Sarviksen ja Tekon kanssa. Aloitettiin agilityn hyppytekniikalla, joka oli vähän sinnepäin... Täytyisi alkaa siihenkin panostaa, että uskaltaa rimoja jossain vaiheessa nostaa. Setpointissa Nasta keksi 45cm kohdalla mennä riman ali, ja meni riman ali edelleen vaikka rimaa laskettiin reilusti alemmas, ja vaikka laitettiin rimoja poikittain sen alle. Nasta myös selkeästi paineistui kun ei tiennyt mitä piti tehdä. Toisella kierroksella laitettiin jo heti aluksi kaksi rimaa, joista toinen pysyi koko ajan 20 sentissä. Tässä hypyt sujui hyvin aina 40 senttiin asti, josta lähdettiin taas laskemaan alemmas. Myös fiilis pysyi koko ajan hyvänä. Treenin tärkein opetus oli kuitenkin se, että jos Nasta alkaa tarjoamaan jotain väärää, siltä täytyy heti eliminoida mahdollisuus virheeseen ja helpottaa treeniä reippaasti, koska se ei tajua itse muuttaa tekemistään pelkästään sillä että palkkaa ei tule. Lopuksi otettiin hieman sitä liikaa ylistettyä tokoa, vain todetaksemme että joku toinen kerta.

Treeneistä hesburgerin kautta eteläpuistoon kouluttamaan agilityä, Nasta sai käydä uimassa ja kokeilla ihan lyhyesti putkesta kääntymistä, joka toimi. Sieltä lähdettyämme ehdittiin vielä takaisin hervantaan nolaamaan itsemme agilitymölleihin. Tai minä lähinnä nolasin itseni uskomattomalla ohjauksen puutteellani, Nasta jaksoi pitkästä päivästä huolimatta ampua täysillä eteenpäin, niinkun tapoihin kuuluu. Totesimpa kotiin päästyäni ettei varmaan olla edes tehty noin pitkää rataa. Saati niin että koira on ensin kiihtynyt muiden suorituksia katsellessaan. Tokalla kierroksella kytkin jo ohjausta vähän päälle, ja päästiin puoliväliin ihan kohtuullisen näppärästi. Loppu kosahti niihin juttuihin jotka on meille oikeastikin vaikeita, joten ei muutakun treeniä.

Nasta lähettää kaikille muutaman vatkauksen ja toivottaa hyvää loppukesää!

Susihommissa

Me ollaan nyt kahtena viikonloppuna oltu Eräjärvellä, ja molemmat meistä on kyllä ihan syttynyt paimennukseen! Ja mehän ollaan ihan päteviä!

Ensimmäinen video tästä. Klik.

Eka video on reilun viikon vanha, treenataan siinä ylipäänsä suuntia ja haetaan vähän tasapainoa. Tuo on siis toinen kerta kun ollaan yhdessä lampailla. Aikasemmin Nas on käynyt Jepun kanssa kerran sytyttelemässä.

Toinen video tästä. Klik.

Toka video on viime viikonlopulta. Siinä treenataan pieniä hakuja ja kuljetusta. Alussa heti käyn muistuttamassa että maahanmenokäsky on ehdoton ja suoritetaan siinä pisteessä kun se annetaan. Hyvin meni oppi perille. Kuljetus näyttää jo ihan hyvältä, kuten Jepukin taustalta kehaisee. Kaarilla taas koira kanttaa hiukan liian lähelle lampaita, ja seuraavaksi treenattiinkin tätä juoksuttamalla laajaa rinkiä lampaiden ympäri. Sen jälkeen oikean puolenkin kaari näytti heti paremmalta. 

Ja me saatiin heti illalla testata meidän taitoja, kun vietiin lampaat tuolta isosta aitauksesta vähän matkan päähän pienempään aitaukseen ihan kaksin. Suunnat toimi, maahanmeno toimi, ja kun en koiraa nähnyt traktorin takana, se osasi toimia itse. Ja osattiin molemmat toimia rauhallisesti, niin lampaat ei kertaakaan päässeet karkuun. Tuli ihan superhyvät fiilikset ja alkoi tuntua että meistä tulee vielä hyviä!

On niin kiva treenata koiraa, joka oikeasti oppii tosi nopeasti! Vaikkei meistä kumpikaan tiedä tai osaa mitään, niin onneksi on niin huippua porukkaa ympärillä että aivan varmasti opitaan. 

Ollaan me paimennuseuforian lisäksi muutakin tehty. Agilityssä on treenattu paljon etenemistä ja musta poispäin liikkumista jotka toimii varsin hyvin ainakin jos matkalla on putkia tai palkka näkyy. Sen lisäksi alotettiin keppien treenaus 2by2 tekniikalla, ja kontaktien opetus laatikolla. Näissä ei mitään hirveetä hoppua tiedossa. 

Tokoa ollaan tehty vähän, mutta siihen on toivottavasti muutos tiedossa juhannuksena (onko muka muuta järkevää tapaa viettää juhannus, kuin pitkänä treeniviikonloppuna!?). Ollaan meidän bravuurin merkin lisäksi jatkettu ruudun harjoittelulla, ja vähän alon hypyllä. Myös seisominen meni tehotreeniin, ja se alkaakin näyttää paremmalta. Toisinsanoen aina ei tarvi enää mennä maahan kun jotain sanotaan. 

Nastan esimerkki bordercollien sulavista liikkeistä. 

Huhtikuun videot

Ei oo tullut vähään aikaan päiviteltyä, niin nyt tulee huhtikuun puolelta kaksista treeneistä videot. 5.-7.4. oltiin Inkoossa Kennelliiton leiriohjaajien koulutusviikonlopussa, jossa Nina Frantsi piti meille agilitytreenejä. Kun tehtiin yksittäisillä esteillä ohjausharjoituksia, ei niistä meinannut tulla yhtään mitään... Vain koska ohjaaja ei hallitse kroppaansa ollenkaan. Koira yrittää kyllä parhaansa tehdä mitä käsketään. Viimeiseksi mentiin mutaman esteen pätkää. Sitä kolme ottoa, kahdella ensimmäisellä kieltäytyi hypyllä kun hätiköin, mutta alla näkyvä viimeinen otto ihan nappisuoritus!

21.4. oltiin Mouhijärvellä Tamskin agilitykouluttajien koulutuksessa. Nastalla oli juoksut, mutta treenattiin pöksyt jalassa. Tehtiin eri ohjaustekniikkajuttuja Nastan kanssa, kun rata oli niin monimutkainen ettei sitä olisi voitu suorittaa. Paljon tuli uutta sekä ohjaajalle ja koiralle, eli lopulta ihan hyvä treeni vaikka välillä tuntui tökkivän. Videon lopussa pätkä, jossa Nastan lelu hukkuu putkeen. 

Jos video ei toimi, niin löytyy myös Youtubesta. Klik.

Tällä hetkellä Nas on Längelmäellä, ja mä Hollannissa. Mulla on kauhia ikävä omaa karvakasaa, mutta Nastalla onneksi on ainakin tekemistä ja seuraa. Viikon päästä jo ollaankin taas kinpassa!

Aurinkoa! Muttei kevättä.

Kuukauden kirjoittamattomuuden jäljiltä tuoreita kuvia!

Näs 8kk ja rapiat

Homma hanskassa ja lunta persvaossa

Vähän on jo kokoeroa

¨

Loppuun vähä puruja a'la kääpiösuojelubortsu (joka pelkäsi maastopyöräilijää). Unohtu suojahiha niin palkaks sain mustelmia. Auts. 

Viimeaikoina on lähinnä lenkkeilty vaihtelevassa seurassa, mutta pääosin hyvässä säässä. Arska on paistanut jo monta päivää putkeen, ja vaikka välillä on pakkanen paukkunut tai tuuli vihmonut niin pakkohan sinne mettään on ollut lähteä. Varsinkin Niihaman polkuja tullut tampattua. Yrityksen ja erehdyksen kautta on löytynyt myös uusia kivoja reittejä. Kuvissa Nastaa tänään viihdyttänyt Katti. Kun nuo kaksi putkiaivoa iskee yhteen on tuulitunneli taattu. 

On me vähän treenattukin. Nasta osaa jo melkeen istua tassut pystyssä. Ja se perusasento! Siitä on tullut ihan kiva. Vähän ehkä nojaa pohkeeseen, mutta paikka kutakuinkin oikea. Tiistain aksareeneissä sain todeta että Nasta on salaa harjoitellut. Kuunneltiin ja käännyttiin. 

Tulispa jo kesä, niin pääsis kunnolla reenaamaan! Sitä ennen yritän selvittää mahdollisimman monta kivaa lenkkipolkua metsissä. Saa tulla mukaan ;)

Auringonpaistetta

Keskiviikkona oli tosi nätti sää, aurinko paistoi lähes pilvettömältä siniseltä taivaalta. Pakko oli hakea kamera lainaan Helenalta! Nastaliinista vähän kuvia lumipesun jälkeen.

Maanantailta myös 7kk seisotuskuvaa. Kaunis on, mutta muistuttaako toi nyt eniten sitä parsonia, vinttikoiraa, ajokoiraa, kelpietä vai huskyä?

Loppuun vielä tän päivän Makkarajärvi-lenkiltä melkein... tai no oikeestaan joo, ilman lupaa ryöstetty kuva. Vili on sairaan komee, ja mullei oo välttämättä kaikki muumit laaksossa. Pitäisköhän harkita vaihtavansa lajia, kun metsään meidän jälkeen menneistä maastopyöräilijöistä näytti olevan aika hyvä prosentti miehiä....  

Pitkin maita ja mantuja

Nastalla tuli eilen ihan huomaamatta 7kk täyteen, sen kunniaksi vähän päivittelyjä meidän seikkailusta. Antaa kuvien kertoa enemmän kuin sanojen:

Nasta kävi 10.2. ihmettelemässä kaupungin vilskettä. Käytiin rautatieasemalla kokeilemassa hissiä ja liukuportaita, sekä ihmettelemässä väenpaljoutta ja tosi kovaäänisiä kuulutuksia. Käytiin myös piipahtamassa Tiger-liikkeessä, jossa oli Nastan mielestä niin tylsää että olisi voinut ottaa nokoset. 

9.2. Oltiin Kana-areenalla treenaamassa bortsuporukalla agilityä. Koiran osalta hyvin sujuneen treenin lomassa ehti vähän posettaa pihalla. Kuvan neidolla säkäkorkeutta jo 49,5cm. 

Saman päivän aamuna epätoivoinen yritys saada kahjo ja vammakorvainen Killiebrae-porukka samaan kuvaan. Vasemmalta veli Vesa, Nasta, sekä kummisetä Gus. Pikkuinen Guspa jää kohta sisarusten varjoon. 

8.2. Iloinen jälleennäkeminen! Nähtiin pitkästä aikaa Nastan suomalaisen elämän alkuun auttanut Guspasetä, joka asuu nykyään Kiian luona Kotkassa/Sysmässä.

Huom! Huomaa kokoero vaikka tähän kuvaan... Kai se on uskottava että pienestä söpöstä nastanpennusta on tullut iso ja kaunis Nasta.

Lisäksi on lukuisia kivoja yhteislenkkejä ja treenejä, joista ei ole kuvamateriaalia (videota ei lasketa), joten en niistä nyt kerro. Satu Hillin koulutuksesta toivottavasti meidän kääntymistreeni -videopätkät joskus kotiutuu tännekin, niin voin niitä edes esitellä.

Ja sitten. Jaiks. Ajattelin koko asian sivuuttaa, mutta kai se on pakko. Tarttua haasteeseen jonka Ainolta sain (ja josta Emma huomautti...).

Eli "Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen." Ja blaablaablaa.

1. Millainen ruokavalio koirallasi/koirillasi on?
Miina elää pääasiallisesti nappulalla (Nutro) ja satunnaisilla jämillä. Nasta syö tällä hetkellä Royal Caninin maxi junioria, ja noin kerran viikossa puuroa/lihaa/luita/jotain. Vähän aikuisempana toivottavasti useammin luonnonmukaista ruokaa.

2. Voisitko kuvitella jossain vaiheessa ottavasi aikuisen kodinvaihtajakoiran?

Hmm. Mun on varmaan tässä vaiheessa enää turha sanoa ei, kun koskaan ei tiedä millainen tilanne tulee vastaan. Tutun koiran ehkä, riippuen tietysti taustoista ja kodinvaihdon syystä. 

 3. Viimeisin koiran kanssa treenattu asia?

Nasta taisi harjoitella kosketusalustaan osumista, ja Miina halusi harjoitella oikeanpuoleisten jalkojen nostelua. Lenkillä tosin harjoiteltiin Nastan kanssa myös erilaisia ohjauspyörityksiä aksaa varten.

4. "Turhin" koiralle opettamasi temppu/asia?

Ei mun koirat osaa mitään turhaa! Muut saattaa olla tietysti eri mieltä Miinan isosta temppuvalikoimasta... :) Miina osaa mm. peruuttaa puunrunkoa pitkin, nostaa takajalkaa ja mennä kippoon.

5.  Pidätkö treenipäiväkirjaa (blogin lisänä siis)?
Satunnaisesti. Useammin (eli joka treenin jälkeen) pitäisi kirjoittaa muistiinpanoja erityisesti Nastan osalta. Voisin koittaa ryhdistäytyä sen suhteen ja nimetä jonkun vihkon kyseiseen toimeen.

6. Mikä on mielipuuhaasi viikonloppuisin?

Hyvässä porukassa metsälenkkeily, syöminen, tai muuten vaan oleminen.

7. Millaisia suunnitelmia sinulla on ensi kesälle?

Koiraleirien ohjustelu, treenaaminen, ehkä vähän työntekokin. Toivottavasti näen paljon tuttuja joita en ole pitkään aikaan tavannut!

8. Listaa 1-5 koiriin liittyvää tavaraa/asiaa, jotka ovat tällä hetkellä hankintalistalla.

Nastalle sopivankokoinen häkki

Koirille valot pantaan (ja ehkä itsellekin otsalamppu)
Agilitykengät...

Trimmikone

9. Siivotaanko teillä usein?
Kotona? Kai ihan tarpeeksi usein... :)

10. Millainen oli eilinen päiväsi?

Koomainen. Itse olen flunssassa ja en saanut mitään aikaiseksi, käytiin koirien kanssa lenkillä ja harjoiteltiin molempien kanssa hyvin pienesti temppuja. Meni hermot, voitteko uskoa että tietokone sammui KAKSI KERTAA kun yritin tallentaa Sims 3?! Ugh.

11. Missä ja millaisessa elämäntilanteessa näet itsesi 10 vuoden päästä?
Auts, kolmekymppisenä. Toivottavasti siihen on vielä pitkä aika. Nasta valmistautuu siirtymään 10-otteluvaliona eläkkeelle niin voi harkita pennun hankintaa... Eiku ;) Rehellisesti, tosi vaikea sanoa, enkä vaivaudu miettimään asiaa vielä :)

Kuten vastauksistakin huomaa, laiskottaa. En siis keksi uusia kysymyksiä enkä haasta ketään.

Iso tyttö x2

Nastan eka virstanpylväs, 6kk, napsahti mittariin 16.1. eli vain muutama päivä omistajan vastaavan merkkipaalun ohituksen jälkeen. Itselleni tuli 20 vuotta täyteen kahdestoista päivä. Koitetaan olla ressaamatta, vaikka Nas on jo niin iso ja mä olen niin kovin vanha!

Kuvan nappasi tänään Aino. Puolivuotissynttäreiden kunniaksi Nasta pääsi mittanauhan alle, korkeutta löytyy noin 48-49cm ja painoa tasan 11kg. Kyllä siitä ilmeisesti kasvaakin (omista epäilyksistäni huolimatta) ihan koiran kokoinen. 

Nasta treenaa 15.1. Alkuun treenataan keinua, ensin Nas saa paukutella keinua ihan ite, ja se on kivaa! Sitten ruvetaan jo miettimään mitä siellä pitäisi oikeastikin tehdä. Sen jälkeen siirrytään tekemään putkia ja hyppyjä. Lopussa vielä erityinen taidonnäyte molempien osalta. Ei ihan välttämättä kannata kuunnella äänien kanssa, luvassa epämääräistä kirkumista. Nastakin oli ihan hermona kun muokkasin videota äänien kanssa...

Joululomailua

Vuodenvaihde tuli vietettyä Eräjärvellä vahvasti koirailupainoitteisissa merkeissä. Nasta sai nauttia bortsuleikeistä juoksemalla kovaa mettässä. Vesa-veli oli tietysti edelleen ihan paras.

29.12. Meillä oli kymmeneltä varattu kana-areenan aksapuoli tokotreeneihin. Pienellä mutta sitäkin laadukkaammalla porukalla, paikalla oli Jepu ja Saimi, Päivi ja Gere, me, sekä koutsi Virpi. Eikä ollut kaksi tuntia taaskaan yhtään liian lyhyt aika. Ekana taidettiin treenata liikkeestä jääviä, niin että minä peruutan, koira seuraa edessä ja sitten tulee käskyjä joiden jälkeen nopeesti palkka. Tehtiin istumista ja maahanmenoa jotka sujui oikein hirveän kivasti jo. Seisomista pitää noin niinkun käskynä vahvistaa. Luoksetulon pysäytystä tehtiin jo niin että jätin koiran, kutsuin, samalla kun tulee käsky seis, lentää pallo taakse. Toimi tosi pätevästi, niin tehtiin pari toistoa ettei pallo lentänytkään siitä samasta kädestä heti, vaan hetken kuluttua vasurista. Uppos ihan täydestä.

Aloteltiin ruutua lähietäisyydeltä. Minä pidin koirasta kiinni ja kuiskin korvaan salaisuuksia, Virpi kiusas vähän pallolla joka jäi keskelle ruutua. Heti kun päästin irti koira pinkas pallon luo. Hirveet kehut ja muistinhan mä siinä jossain välissä myös käskyn kiekaista. Näitä toistoja muutama, lähtöpiste siirty aina vähän kauemmas ruudun reunasta. Pallo vetää niin vietävästi että toimii upeesti. Vielä.

Sitten tehtiin seuruuta, joka näytti kuulemma oikein kivalta, vaikkei olla sitä juurikaan tehty. Ehkä se olikin se avainsana. Nasta teki tosi innokkaasti, ja minäkin pysyin suurinpiirtein kartalla. Harjoteltiin käännöksiä, nopeudenvaihdoksia ja sivulle siirtymisiä. Imuttelemalla edelleen, on kuulemma helppo opettaa kaikki seuraustemput namin kanssa ja sitten vasta häivyttää käsi.

Loppuun vielä tehtiin edellisellä kerralla aloteltua tunnaria. Kapulat on kompostiverkon alla, ja oman löytämisestä/nuuhkasusta tulee palkka. Koska olin ahkerana saanut opetettua Nastalle naksuttimen edelliskerran jälkeen, Virpi naksautti ja minä palkkasin. Nastalla oli idea hallussa ja homma oli selkeesti parantunut, vaikka ollaan tasan nolla kertaa tätä ite treenattu.

Geren treenaillessa tunnaria ruvettiin Jepun kanssa kasaamaan agiesteitä illan treenejä varten valmiiksi, ja nosteltiin lattialta puomin paloja. Jostain sieltä välistä singahti HIIRI. Hui kamala. Se kimpoili johonkin putkenpidikkeen alle. Muut ehdotti että annetaan sen olla tai että joku koira saa syödä sen. Mä olin sitä mieltä että se pitää heivata pihalle. Hetki metsästettiin niin Jepu sai sen napattua merkkitötsään. Äkkiä pihalle ja kinoksen kautta takas hallin alle... Hyviä jatkoja vaan. Sillä oli pieni söpö pesä siellä puomin palikoiden välissä, muutaman nappulankin saanu sinne raahattua. Mahtanu olla mukavata.

Illalla käytiin sitten vielä agilityreeneissä, ja Nasta sai tehdä putkea ja vähän hyppyjen kanssa etenemistä. Pätevä tyttö, niinkun aina.

Uudenvuoden aattona päätettiin lähteä tekemään pulkkaretkeä eriksen metsiin. Ei muutakun eväät pussiin ja pulkan kyytiin ja menoks. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin alkulenkin maisemat näytti tältä:

Muuten ihan mukavaa mutta uus pulkka päästi lunta sisään. Hmph. Siitä sitten jatkettin metsän siimekseen ja sain taas omat jalat käyttöön. Jossain keskellä korpea sain vaihtoehdoksi umpihankirämpimistä metsän kautta kotiin, tai adventurous/extreme/joku lenkki, joka sisältäisi muunmuassa pennunkantoa. No tietysti se jännempi. Saavuttiin kohtaan x, jossa siis piti kulkea pätkä vilkkaan (köh* kaliiberia eräjärven keskusta) tien reunaa. Mulla oli kaksi kappaletta piskejä narunpäässä, Nasta olkapäillä, ja pulkka vyötäisillä. Jepulla oli Vesa niskassa ja kolme koiraa possujunassa perässä. Kylän mummot vähän ihmetteli, "Kattokaa ny! Niillä on koiria olkapäilläkin!!" Hehhee ois pitäny saada kuva. Vähän oli kyllä hiki sen jälkeen. Piakkoin saavuttiin sopivaan pisteeseen ja saatiin mussuttaa eväät. Jaoin jeesusmaisesti leivänkannikasta kuudelle opetuslapselle, seitsemäs jäi ilman ku oli jossain hillumassa. Matka jatkui illan pimetessä. Eikä varmana soiteta mitään kyytiä pois. Kotiin päästiin ja oli hyvä fiilis kolmen tunnin tarpomisen jäljiltä.

Fiiliskuvia:

Koirat asennettuna dinosaurusten munien päälle.

Jengiä.

Uusi vuosi meni pennulla tosi sikeästi nukkuessa, ei haitannu paukut tai muut. Uuden vuoden Nasta aloittikin sitten vatkaamalla väärässä paikassa väärään aikaan. Tuloksena sentin vekki poskessa. Aijai. Ompahan aika koviksen näkönen nyt. 

Hyvässä ajosäässä käytiin ensin Jämsän shellillä luxusaterialla (lasten kanakori) josta kimmottiin aika vauhdilla Eräjärven kautta Tampereen juna-asemalla noutamaan treenikavereita. 

2.1. Päästiin sitten kana-areenan tokopuolelle treenimään taas Virpin johdolla. Läsnä minä ja Nasta, Jepu+Saimi, Päivi+Gere, Suvi+Raki ja Sari+Chira. 

Ekana tehtiin merkkiä, ensin niin että joku muu vei pallon merkin taakse kun me odoteltiin perusasennossa. Hyvin lähti suoraan sinne minne pitikin. Pari toistoa näitä, ja sitten vein itse salaa pallon merkille kun Nasta leikki toisella pallolla. Vähän oli hakusessa että mitä piti tehdä, mutta saatiin sekin onnistumaan. Lisää reeniä. Merkki on yksi niitä harvoja juttuja mitä oikeesti ollaan koitettu treenailla, mutta eipä tuo nyt sen paremmalta näyttänyt.

Sitten otettiin seuruuta, ja olin ite ihan kujalla. Vasemmalle kääntyminen toimi ekalla yrittämällä, mutta sen jälkeen töpeksin ihan miten sattuu ja alko jo hermostuttamaan. Myöskään perusasento ei ollu ihan niin nappi mitä aikasemmin. Huah. Tekosyitä olis paljon, mut ei vaa onnistunu.

Treenailtiin vähän kaukokäskyjä niin että istuin itsekin lattialla. Sujui ihan hyvin, näitä kun ollaan jonkun verran namin perässä tehty hissinä. Pitäisi ilmeisesti opettaa eri käskyt s-m ja s-i. Pistetään suunnitteille. 

Kotiläksyksi saatiin myös metallikapulalla leikkimistä, mikä ei oletettavasti ole ongelma heti kun tartutaan tuumasta toimeen. Nasta leikkii ihan yksinäänkin metallilla, kun se on sillä lelukopassa (yleensä nimenomaan ei siellä kopassa).

Näin. Kiitos ja kuitti. Ensi viikolla alkaakin sitten hyvä vaimo-koulutus emännällä. Siis talouskoulu. Pitäisiköhän tarkistaa moneltako siellä piti olla...