Vuodenvaihde tuli vietettyä Eräjärvellä vahvasti koirailupainoitteisissa merkeissä. Nasta sai nauttia bortsuleikeistä juoksemalla kovaa mettässä. Vesa-veli oli tietysti edelleen ihan paras.
29.12. Meillä oli kymmeneltä varattu kana-areenan aksapuoli tokotreeneihin. Pienellä mutta sitäkin laadukkaammalla porukalla, paikalla oli Jepu ja Saimi, Päivi ja Gere, me, sekä koutsi Virpi. Eikä ollut kaksi tuntia taaskaan yhtään liian lyhyt aika. Ekana taidettiin treenata liikkeestä jääviä, niin että minä peruutan, koira seuraa edessä ja sitten tulee käskyjä joiden jälkeen nopeesti palkka. Tehtiin istumista ja maahanmenoa jotka sujui oikein hirveän kivasti jo. Seisomista pitää noin niinkun käskynä vahvistaa. Luoksetulon pysäytystä tehtiin jo niin että jätin koiran, kutsuin, samalla kun tulee käsky seis, lentää pallo taakse. Toimi tosi pätevästi, niin tehtiin pari toistoa ettei pallo lentänytkään siitä samasta kädestä heti, vaan hetken kuluttua vasurista. Uppos ihan täydestä.
Aloteltiin ruutua lähietäisyydeltä. Minä pidin koirasta kiinni ja kuiskin korvaan salaisuuksia, Virpi kiusas vähän pallolla joka jäi keskelle ruutua. Heti kun päästin irti koira pinkas pallon luo. Hirveet kehut ja muistinhan mä siinä jossain välissä myös käskyn kiekaista. Näitä toistoja muutama, lähtöpiste siirty aina vähän kauemmas ruudun reunasta. Pallo vetää niin vietävästi että toimii upeesti. Vielä.
Sitten tehtiin seuruuta, joka näytti kuulemma oikein kivalta, vaikkei olla sitä juurikaan tehty. Ehkä se olikin se avainsana. Nasta teki tosi innokkaasti, ja minäkin pysyin suurinpiirtein kartalla. Harjoteltiin käännöksiä, nopeudenvaihdoksia ja sivulle siirtymisiä. Imuttelemalla edelleen, on kuulemma helppo opettaa kaikki seuraustemput namin kanssa ja sitten vasta häivyttää käsi.
Loppuun vielä tehtiin edellisellä kerralla aloteltua tunnaria. Kapulat on kompostiverkon alla, ja oman löytämisestä/nuuhkasusta tulee palkka. Koska olin ahkerana saanut opetettua Nastalle naksuttimen edelliskerran jälkeen, Virpi naksautti ja minä palkkasin. Nastalla oli idea hallussa ja homma oli selkeesti parantunut, vaikka ollaan tasan nolla kertaa tätä ite treenattu.
Geren treenaillessa tunnaria ruvettiin Jepun kanssa kasaamaan agiesteitä illan treenejä varten valmiiksi, ja nosteltiin lattialta puomin paloja. Jostain sieltä välistä singahti HIIRI. Hui kamala. Se kimpoili johonkin putkenpidikkeen alle. Muut ehdotti että annetaan sen olla tai että joku koira saa syödä sen. Mä olin sitä mieltä että se pitää heivata pihalle. Hetki metsästettiin niin Jepu sai sen napattua merkkitötsään. Äkkiä pihalle ja kinoksen kautta takas hallin alle... Hyviä jatkoja vaan. Sillä oli pieni söpö pesä siellä puomin palikoiden välissä, muutaman nappulankin saanu sinne raahattua. Mahtanu olla mukavata.
Illalla käytiin sitten vielä agilityreeneissä, ja Nasta sai tehdä putkea ja vähän hyppyjen kanssa etenemistä. Pätevä tyttö, niinkun aina.
Uudenvuoden aattona päätettiin lähteä tekemään pulkkaretkeä eriksen metsiin. Ei muutakun eväät pussiin ja pulkan kyytiin ja menoks. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin alkulenkin maisemat näytti tältä:
Muuten ihan mukavaa mutta uus pulkka päästi lunta sisään. Hmph. Siitä sitten jatkettin metsän siimekseen ja sain taas omat jalat käyttöön. Jossain keskellä korpea sain vaihtoehdoksi umpihankirämpimistä metsän kautta kotiin, tai adventurous/extreme/joku lenkki, joka sisältäisi muunmuassa pennunkantoa. No tietysti se jännempi. Saavuttiin kohtaan x, jossa siis piti kulkea pätkä vilkkaan (köh* kaliiberia eräjärven keskusta) tien reunaa. Mulla oli kaksi kappaletta piskejä narunpäässä, Nasta olkapäillä, ja pulkka vyötäisillä. Jepulla oli Vesa niskassa ja kolme koiraa possujunassa perässä. Kylän mummot vähän ihmetteli, "Kattokaa ny! Niillä on koiria olkapäilläkin!!" Hehhee ois pitäny saada kuva. Vähän oli kyllä hiki sen jälkeen. Piakkoin saavuttiin sopivaan pisteeseen ja saatiin mussuttaa eväät. Jaoin jeesusmaisesti leivänkannikasta kuudelle opetuslapselle, seitsemäs jäi ilman ku oli jossain hillumassa. Matka jatkui illan pimetessä. Eikä varmana soiteta mitään kyytiä pois. Kotiin päästiin ja oli hyvä fiilis kolmen tunnin tarpomisen jäljiltä.
Fiiliskuvia:
Koirat asennettuna dinosaurusten munien päälle.
Jengiä.
Uusi vuosi meni pennulla tosi sikeästi nukkuessa, ei haitannu paukut tai muut. Uuden vuoden Nasta aloittikin sitten vatkaamalla väärässä paikassa väärään aikaan. Tuloksena sentin vekki poskessa. Aijai. Ompahan aika koviksen näkönen nyt.
Hyvässä ajosäässä käytiin ensin Jämsän shellillä luxusaterialla (lasten kanakori) josta kimmottiin aika vauhdilla Eräjärven kautta Tampereen juna-asemalla noutamaan treenikavereita.
2.1. Päästiin sitten kana-areenan tokopuolelle treenimään taas Virpin johdolla. Läsnä minä ja Nasta, Jepu+Saimi, Päivi+Gere, Suvi+Raki ja Sari+Chira.
Ekana tehtiin merkkiä, ensin niin että joku muu vei pallon merkin taakse kun me odoteltiin perusasennossa. Hyvin lähti suoraan sinne minne pitikin. Pari toistoa näitä, ja sitten vein itse salaa pallon merkille kun Nasta leikki toisella pallolla. Vähän oli hakusessa että mitä piti tehdä, mutta saatiin sekin onnistumaan. Lisää reeniä. Merkki on yksi niitä harvoja juttuja mitä oikeesti ollaan koitettu treenailla, mutta eipä tuo nyt sen paremmalta näyttänyt.
Sitten otettiin seuruuta, ja olin ite ihan kujalla. Vasemmalle kääntyminen toimi ekalla yrittämällä, mutta sen jälkeen töpeksin ihan miten sattuu ja alko jo hermostuttamaan. Myöskään perusasento ei ollu ihan niin nappi mitä aikasemmin. Huah. Tekosyitä olis paljon, mut ei vaa onnistunu.
Treenailtiin vähän kaukokäskyjä niin että istuin itsekin lattialla. Sujui ihan hyvin, näitä kun ollaan jonkun verran namin perässä tehty hissinä. Pitäisi ilmeisesti opettaa eri käskyt s-m ja s-i. Pistetään suunnitteille.
Kotiläksyksi saatiin myös metallikapulalla leikkimistä, mikä ei oletettavasti ole ongelma heti kun tartutaan tuumasta toimeen. Nasta leikkii ihan yksinäänkin metallilla, kun se on sillä lelukopassa (yleensä nimenomaan ei siellä kopassa).
Näin. Kiitos ja kuitti. Ensi viikolla alkaakin sitten hyvä vaimo-koulutus emännällä. Siis talouskoulu. Pitäisiköhän tarkistaa moneltako siellä piti olla...
